Hesari (HS Visio 8.8.2021) kirjoitti raflaavasti, että dosentti Salovaaran mielestä pomoja ei tarvita. Myös Kauppalehden kolumnisti Anna Perho oli 19.8. tarttunut Hesarin täkyyn. Esitän tässä täsmennetyt näkemykset neljään Perhonkin esiintuomaan yleiseen väärinymmärrykseen. Tämä kirjoitus on julkaistu lyhyempänä versiona Kauppalehdessä 13.9.2021
- ”Jos ei ole pomoja, kukaan ei hoida ikäviä tehtäviä.” Kun mainitaan johtajattomuus, tämä pelko tuodaan esiin hyvin pian. Kyllä haluaisin nähdä sen organisaation, joka pärjää tekemättä välttämättömiä tehtäviä. Tutkimamme itse- ja yhteisöohjautuvat organisaatiot ovat hyvin menestyviä alallaan. Ne luovat systeemin, jossa asialliset hommat hoidetaan. Yhteisöohjautuvuus tarkoittaa välittämistä. Kun työyhteisöstä pitävät huolen kaikki, eivät vain pomot ja hr, niin ”mä oon täällä vaan töissä” loistaa poissaolollaan.
- ”Jos kaikki on kaikkien vastuulla, kukaan ei hoida. Remonttiporukalla on oltava vastuuhenkilö.” Vastuu on kyselymme mukaan yleisin itse- ja yhteisöohjautuvuuteen liitetty pelko. Ethän viittaa siihen, että remonttityypit ovat vastuuttomia? Kohtaamani remonttihenkilöt ovat pääosin vastuullisia ja haluavat tehdä hyvää jälkeä. Kiire vaan on pirullinen, kun pomo ja asiakas hönkivät niskaan. ”Meidät pakotetaan tekemään sutta ja sekundaa”, totesi eräs konkari.
Työyhteisö, joka ei kanna vastuuta tekemisestään, on huono, olen samaa mieltä. Miksi tehokkuuden nimissä sallitaan huonon tekeminen, kerropa se? Tutkimiemme organisaatioiden tiimit ovat vastuullisia, ilman pomoja. Tuleeko ikkunoista tiiviit vai ei, riippuu asennusporukan asenteesta, ei teknisistä ratkaisuista tai pomosta, kysy vaikka Vertian Topi Jokiselta. Mutta voisiko remonttiporukan vastuuhenkilö olla titteliltään vastuuhanslankari tai harjoittelija?
- ”Kaikki eivät halua tehdä samaa.” Olen samaa mieltä, kaikki eivät halua tehdä samaa, enkä ole koskaan missään väittänytkään päinvastaista. Check. Mutta tämän argumentin kuulee usein muodossa ”itseohjautuvuus ei sovi kaikille”. Onko meillä olemassa ”the” työelämän malli, joka sopii kaikille? Ei. Olisi siis hullua väittää, että se sopii kaikille. Vastakysymykseni on tämä: Sopiiko hierarkia kaikille? Vastaus on ilmiselvä: ei. Mutta miksi sitä ei kyseenalaisteta, vaan lampaan lailla seurataan johtajia talutusnuorassa?
- ”Johtaminen ja seuraaminen ovat biologisia käyttäytymisstrategioita.” Kirjani ”Johtopäätös – Yhteisöt ja organisaatiot pomokulttuurin jälkeen” alkaa alfa-teorian murentamisella. Rudolf Schenkelin 1930-40-luvulla Baselin eläintarhassa tehtyjen susikokeiden pohjalta kehittyi alfa-uros-teoria. Koeasetelma on osoitettu vääristyneeksi jo 1990-luvulla. Johtajan ”luonnollinen tarve” on myytti – kiva tarina joka legitimoi johtajien tarpeen. Tietysti on mukava, kun on joku, johon nojata hädän tullen. Miksi sen roolin nimi pitää olla johtaja, esimies, päällikkö? Miksi ei tsiisus?
Antropologit ja historioitsija ovat osoittaneet, että ihmisyhteisöiden luontaisia piirteitä ovat tasa-arvo, autonomia, yhteisöllisyys ja dominanssi. Yhden piirteen – dominanssi – korostaminen on selvästikin tuottaa harhakäsityksiä ihmisten toiminnasta ryhmissä.
Yhteenveto
Nyt tarvitaan lisää puhetta tasa-arvosta ja yhteisöllisyydestä työelämässä. Hesari teki hyvän työn nostaessaan tärkeän aiheen esiin. Kiitos Anna Perho kommenteista, mielelläni jatkan vaikka kahvikupposen ääressä.

Itseohjautuvuus, johtamisen kehittäminen, muutosjohtaminen
perttu.salovaara@renesans.fi
+358 40 718 7000
Lähteitä:
Boehm, C. (1999). Hierarchy in the Forest: The Evolution of Egalitarian Behavior. Harvard University Press.
Gibson, T. & Sillander, K. (ed.) (2011). Anarchic Solidarity. Autonomy, Equality, and Fellowship in Southeast Asia. New Haven: Yale University Southeast Asia Studies.
Hierarchy in the forest
Graeber, D. (2007). Possibilities. Essays on Hierarchy, Rebellion, and Desire. Oakland, CA: AK Press.
Salovaara, P. (2020). Johtopäätös. Yhteisöt ja organisaatiot pomokulttuurin jälkeen. Helsinki: Teos.